[Miekkonen]

Hei.

Mulla on sellainen tilanne, että olen tavannut noin puoli vuotta sitten ihanan naisen, ja rakastan häntä yli kaiken. Tapailimme monta kuukautta ja aloimme seurustelemaan vuoden alussa. On kuitenkin pieni ongelma: Rakkautta on vain minun puoleltani. Hän välittää minusta ja tahtoo olla kanssani, mutta ei rakasta.

Hän ei pidä rakastumista kuitenkaan mahdottomana, mutta itse alan pitää.. Eikö sen olisi jo pitänyt tapahtua jos olisi tapahtuakseen?? Meillä on aktiivinen ja hyvä parisuhde, ja olen hänelle hyvä mies.

Olemme kuitenkin aika erilaisia. Hänen pitää saada olla välillä yksinään, ja minä taas haluaisin olla hänen kanssaan koko ajan. Puhuimme eilen, ja päätimme että olen nyt jonkun aikaa itekseen ja mietin asioita; että "kestänkö" minä tällaista. Olenkin miettinyt ja ankarasti, mutta en ole päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen... Mitä mieltä?

[jakar]

Itse aloin aikoinaan seurustella vaikken toista rakastanut mutta tunsin kumminkin jonkinlaista kiintymystä... no saattaa se siitä lämmetä jos vaan maltat odottaa...

[marinkos]

Kuullostaa niin tutulle..ajattelin jo että joku kirjoittaa mun elämästä. Mitä sen kanssa tehdä..itse olen sanonut suoraan miehelleni että rakkaudettomassa liitossa en aijo pitkää olla. Hänen mielestä kun pitää vaan odottaa että josko se rakkaus sieltä tulis..hän kuitenkin omien sanojen mukaan rakastui aluksi minuun mutta se tunne hävis. hmmm..omituista.

Nyt tässä puolen vuoden seurustelun jälkeen hän mulle kertoi juuri muutama päivä sitten ettei hän rakasta minua niin kuin minä rakastan häntä..no rakkautta on erilaista tässä elämässä. Monesti hänen mukaan kun hän on alkanut rakastaa on naiset jättäneet hänet..hmmm missäköhän vika?? Olisko siinä sellanen juttu ainakin meillä että sitten kun menettää niin tajuaa mitä menettää.
Mun tekis mieli nousta parvekkeelle huutamaan niin että koko kansa kuulis miten paljon välitän tästä ihmisestä, pakko vaan tukahduttaa.

Päivä kerrallaan tässä mennään..meillä on onneks vähän siihen suuntaan menossa että tunteet ne on hälläkin voimistuneet kunhan vaan haluaa ne itselleen myöntää.
Toivottavasti teillä tunteet roihahtaa keskenään vielä ja piakkoin koska ilman vastarakkautta ei kukaan jaksa...