[Timmy]

Hei!

Homma meni niin että kuuden vuoden jälkeen minut jätettiin juuri ennen uutta vuotta 2010. Syitä sain monenlaisia mutta päällimmäisenä "Ei ole mitään yhteistä" "en rakasta sinua enää". Muut syyt vaihtuivat sitä mukaa kun asiasta puhuttiin. Itse olen nähnyt monta syytä ongelmiin, mutta hän ei myönnä osaa niistä ongelmiksi tai että "Ei tuo ole se oikea syy". Hän ei kuitenkaan osaa sanoa oikeaa syytä kun kysyn sitä. Viime aikoina tuli selville että hän tuntee seikkailunhalua, eli uskon että hän haluaa päästä katsomaan että "onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen". Kun hän jätti minut, niin hän sanoi "haluaisin kuitenkin olla ystäväsi", joten toivon että hänellä on vielä tunteita minua kohtaan koska ei halua minua lopullisesti pois elämästään.

Olemme olleet erossa nyt siis reilu pari viikkoa, ja myönnän että olen useaan otteeseen itkenyt hänelle tilannetta ja ollut aika ripustautuvainen. Nyt kuitenkin päätin antaa aikaa hänelle ja kunnioittaa hänen päätöstään. Itse toivon että voisimme palata yhteen vielä ja jatkaa yhteistä tulevaisuutta.

Olen tutkiskellut itseäni tässä yksin ollessa ja löytänyt itsestäni monta asiaa jotka ovat olleet jonkinasteisia ongelmia, ja yhteisiä ongelmia jotka ovat haitanneet yhteistä elämäämme. Asiat eivät kuitenkaan ole luonteenpiirteitä, vaan korjattavissa olevia asioita.

Mietinkin että miten tässä nyt pitäisi toimia. Ystäväni neuvovat vain nostamaan leuan pystyyn ja jatkamaan omaa elämää. "Kyllä niitä kaloja on meressä". Itse kuitenkin haluaisin jatkaa hänen kanssaan. Hän on ensimmäinen nainen jonka kanssa olen koskaan alkanut suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta tosissani ja yrittänyt tehdä töitä sen eteen.

Suhteen loppuvaiheilla riitelimme aika helposti joka asiasta, ja olin todella mustasukkainen eräästä yhteisestä ystävästä joka koitti useita kertoja iskeä avovaimoani. Avovaimoni tuntui nauttivan saamastaan huomiosta mutta ei ymmärtänyt lopettaa sitä vaikka kerroin miten pahalta tämä tilanne tuntuu. Hän sanoi että "pidän häntä vain kaverina" ja hieman enemmän asiasta keskusteltuamme suuttui. En usko että avovaimoni olisi pettänyt minua, mutta mustasukkaisuus vain pysyi.

Pitäisikö minun odottaa viikkoja, kuukausia ennen yhteyden ottoa? pitäisikö minun odottaa hänen ottavan yhteyttä? Miten usein minun pitäisi ottaa yhteyttä jos otan etten vaikuta ripustautuvaiselta tai ahdistavalta? Mitä jos hänellä on uusi mies kierrossa. Pitäisikö minun siinä vaiheessa kuitenkin varovasti lähestyä vai antaa hänen olla rebound-suhteessaan?

[jakar]

Näytä että osaat elää ilman häntä ja vielä parempi jos löydät uuden niin siinä vaiheessa kokeilija alkaa kiinnittää huomiota mutta monesti se sitten on myöhäistä...ja monesti onneksi..
Mutta ripustautuminen pahentaa tilannetta...

[marinkos]

mitä..leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä

ei mitään takaisin..älä höpötä. Kerran kun lähdetään niin sittten lähdetään lopullisesti. Takaisin kun otat kerran niin kierteeseen joudut. Meressä on kaloja joten ei muuta kun siimaa meree... Meillä ei ole kun tämä yksi elämä elettävänä, älä hyvä ihminen ripustaudu yhteen ihmiseen vaan nauti elämästä ja tarjoamista "herkuista" Ihan varmasti löytyy vielä se jokin joka saa perhehormoonin hyrräämään.

[mandy_89]

Eiku pää pystyyn vaan ja eteenpäin, kyllä se siitä

[jakar]

Kohti uusi metkuja edellinen puhuu asiaa....