[kaltsu3]

Minun lapsellani poika 7v. ja puolisoni lapsilla tytöt 2x13v. ei luonnollisesti mene kemiat yhteen, mutta ongelmamme on siinä että puolisoni inhoaa poikaani sen takia kun tytötkin inhoavat ja näyttää sen niin selvästi että se saa poikani tuntemaan olonsa ei toivotuksi. Tämä tietty aiheuttaa riitatilanteita. Varsinkin kun puolisoni olettaa että minä kuitenkin teen kuin he haluavat vaikka sama ei tomi lainkaan toisinpäin. Lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu ja aika kun lapset eivät ole meillä menee loistavasti. Emme haluaisi kuitenkaan ottaa lapsia eri viikonloppuina koska haluamme viettää myös viikonloppuja kaksistaan. Onko kukaan törmännyt vastaaviin ongelmiin ja onko löytynyt ratkaisua?

[vallu]

heippa!

kuuleppas en voi olla kirjoittamatta,mutta haluan että heräjät nyt kun lapsi
on vielä lapasi!
asiaan kai sinä ymmärät että kun lapsien 100%turvallisuus vaihtuu 100%
tuvattomuuteen,niin lapset reakoi negatiivisesti aina kun he kohtaavat,ja jos luulet etteivät lapset aavista että he ovat koko tämän pyhän ajan vain tiellä,sillä kirjoitat että menee loistavasti kun ei ole lapset teillä,mutta kysyn mihin on kadonnut isyys,ja äitiys ei siitä pääse eroon eroamalla,jos
on terveistä ihmisisstä kysymys olet isä,ja äiti vuorokaudet ympäri hautaan asti vaikka
oletkin eronnut,eikä ole ihme että on ero tullut kun on vain omat halut,ja
tarpeet pääasia,ja lapset on aivan tois sijainen asia,lapset ovat siis joka toinen viikon loppu teillä,ja väli ajat menee loistavasti voi PERKELE miten
terve ihminen voi kirjoitaa näin minä olisin kuollut suruun ellen olisi saanut
olla joka päivä lasteni elämässä osana! herätkää enen kuin liian myöhä
lapset juotuu tyytymään tälläiseen elämään halus ne eli ei,mutta teillä on vastuu tulevaisuudesta,ja lasku maksetaan myös tulevaisuudessa!
te jos olette oikea isä,ja äiti niin te unohdatte kokonaan itsenne,ja asettukaa teidän lasten housihin,niin tidätte miltä heistä tuntuu kun on joka paikassa ylimääräinen.

helsnig:vallu

[tiiliataalia]

no uusioperhe.. minun lapset 5 ja 7 miehen 15 ja 18... mieheni ei sietänyt dysfaattisia lapsiani sitten ollenkaan, ei puhunut ystävällisesti niille koskaan ja lapset alkoi voimaan pahoin. lapset muttivat isälleen sitten tämän vuoden syksyllä, tein raskaan päätöksen jota kadun.
ikävöin lapsia suunnattomasti ja lapset minua.
ja nyt tämä avoliitto on karikolla valehtelun takia.

ei taida olla kovinkaan montaa uusio perhettä missä lapset tulisi loistavasti toimeen.